2011 Italia

2011 Italiaan suuntautunut retki on nyt tehty ja on aika pistää paperille mitä vielä muistaa. Matkan aikana Vahterat tekivät blogia osoitteeseen http://kilu2012.wordpress.com/2011-italia/ Valokuvia olen lisännyt osoitteeseen picasa. Oma päiväkirja löytyy tämän sivun lopusta.

Tämä Italian reissuhan oli ensimmäinen, jonka vaimon kanssa teimme eurooppaan. Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa ollaan matkattu jonkin verran, mutta eurooppa oli uusi valloitus.

Yhteenveto:

Reissu meni hyvin ilman isompia kommelluksia. Kelit olivat hyviä ja lämpötila riittävä. Muutaman kerran jouduttiin paikkoja hakemaan, kun netistä löytynyt paikkatieto ei pitänyt paikkaansa tai sitten navigaattorin ohjaamilla reiteillä oli tietöitä, poistettuja teitä tai ruuhkaa. Porukka sopi hyvin yhteen eli mitään ihmeellisiä riitoja ei tullut eikä hampaankoloon jäänyt muuta kuin ruokaa.

Reissuhan ajettiin Ruotsin, Saksan, Sveitsin, Italian, Itävallan, Lichtensteinin ja Tanskan kautta. Kaikissa maissa asfaltit olivat parempia ja tasaisempia kuin suomen parhaat tiet. Muiden paitsi Suomen ajokulttuurissa tehdään tilaa niille muillekin tien käyttäjille ja tieliikennelaki on suuntaa-antava. Lakeja tutkitaan siinä vaiheessa tarkemmin, kun tiellä sattuu onnettomuus ja etsitään maksajaa.

Tien oikea reuna on aina varattu hitaammalle ajoneuvolle ja vasen kaista ohitukseen. Vasenta kaistaa siis ei saisi ajaa pitkiä matkoja, koska ohittajan takana tulee aina se nopeampi ajoneuvo, joka haluaa päästä ohi. Jos ajat vasenta kaistaa ja takana tulee nopeampi ajoneuvo, pitää sinun siirtymän oikeanpuoleiselle kaistalle heti kun se on mahdollista.

Italiassa tiellä on niin paljon väkeä, ettei nopeus ole koskaan sitä mitä alueella saisi ajaa, Saksassa kaikilla teillä saa ajaa nopeusrajoituksen mukaan, koska kukaan ei aja hiljempaa. Saksassa normaalit tiet eli ei autobaanat, ovat myös erittäin nopeita ajaa. Ekakertalaiselle nopeus yllätti. Ajettiin erästäkin tietä, jossa suomessa olisi ollut max. 60 km rajoitus, eikä meinattu pysyä ohi menevien  mummojen ja pappojen perässä, kun vauhtia tiellä oli liki 100 joka paikassa.

Polttoaineena Ruotsissa on 98 ja 95. Suurin osa kylmäjakeluasemista myy kuitenkin vain tuota 95 laatua. Saksassa sitten myydään v-poweria, v-power rasing, 95, 98, poweria, power plussaa ja luultavasti montaa muutakin. Käytännössä Saksassa piti ensimmäisenä selvittää, että millaista bensaa minkäkin nimikkeen alta löytyy. Muualla käymistämme maista oli yhtä kirjava käytäntö.

Majoitusten ja ruokien hinnat turistirysissä olivat samat kuin suomessakin. Ravintoloissa kun syötiin, niin saatiin kuitenkin palvelua, hyvää ruokaa ja noin 30% halvempaa kuin suomessa. Ruokailuissa meni useampi tunti, kun söimme paikallisten tapaan kolmen lajin ruokailuja eli alkuruuat, pääruoka ja jälkiruoka. Varsinainen ruokahan syötiin vasta majoituspaikassa. Päivän aikana syötiin joko omia eväitä tai sämpylä ja kahvi yhdistelmiä.

Tanskan hinnat olivat ehdottomasti liian kalliita, motellimajoitus ilman aamupalaa 70 euroa, bed&breakfast aamupalalla liki 100 euroa. Tanskassa ollessa käytiin kolmessa paikassa katsomassa vapaita tiloja ja kun niitä ei löytynyt päätin, että tämä oli tässä ja lähdin ajamaan kohti Tukholmaa yötä myöten. Muu porukka jäi Tanskaan majoittumaan, itse en suostunut maksamaan ryöstöhintaa nukkumisesta. Saimme muuten Silja Europan kiinni ennen sen lähtöä satamasta. Pyörä ja kaksi matkustajaa maksoi yhteensä 90 euroa.

Moottoripyöräilijöille annetaan tilaa jopa ruuhkassakin ja liikenne toimii joustavasti ja mutkattomasti. Suosittelen jokaiselle matkailijalle poikkeamista autobaanalla sekä myös niiden ulkopuolella.

Pisin ruuhka muuten joka kohdattiin oli pohjoisesta Riva Del Gardalla menevien jono, yli 40 kilometriä. Siinä olisi Suomalaisen hermot hajonneet ja olisi kaivettu halkoa peräkontista, kun liikenne ei vaan yksinkertaisesti etene.

Päiväkirja

26.1.2011 ajatus on se, että mennään Ruotsin ja Saksan kautta Italiaan. Matkan ajankohta on avoinna, matkan päämäärästä tiedetään se, että yhden viikon ajan tukikohtana tulee toimimaan joku majoitus pohjois-gardalta. Toinen majoitus tulee ilmeisesti olemaan Bormiossa. Aika ja alppien sulaminen näyttää, että minne mennään ensin.

7.6.2011 Tämän ja edellisen päivämäärän välillä on tavattu matkaporukkaa, mietitty reittejä, varailtu pakollisia ja aikataulussa varmaksi tiedettyjä majoituksia ja laivoja. ON myös tehty töitä, jotta raha riittää matkan ajaksi.

Menomatkalta on varattu yölaiva vikingillä Turusta – Tukholmaan, yölaiuva Malmöstä – Travemundiin. Menomatkalla käydään katsomassa Buchenwaldin keskitysleiri ja Neuschwanstein linna. Keskitysleiriltä noin puolen tunnin ajon päässä on varattu majoitus. Kunhan vaan pääsisi vielä lähtemään reissuun.

Pyörä on huollettu, renkaat on vaihdettu, vakuutuksen on tarkistettu, tavarat on vielä pakkaamatta eli vielä on hommaa ennen matkalle lähtöä.

To 9.6.2011 klo 17:30 Porin portti. Matkalle lähtevä porukka kokoontuu paikalle. Käydään läpi lyhyt matkasuunnitelma ja sen jälkeen aloitetaan matka kohti Turkua ja Viking Linen terminaalia. Laiva varattiin ja maksettiin ajoissa, joten hytin ja kahden prätkän hinta oli yhteensä 133 euroa. Kun itselläni on vaimo mukana ja Jarmo on yksin, niin tuo summa jaettuna kolmella tekee 44,33 euroa henkilöltä. Hintaan ei sisälly ruokia eikä juomia.

Pe 10.6.2011 ajettiin laivasta ulos tukholmassa aamulla klo 6:30. Tukholmasta poistuttiin vanhan-kaupungin kautta. Kun päästiin Tukholmasta eroon ajettiin rantatietä Malmösen. Jossain puolen matkan korvilla saatiin vesisade päälle, päätettiin käydä syömässä ja odottamassa sateen loppumista.

Malmössa laivaterminaali oli muuttanut uuteen paikkaan ja sitä etsittin reilu puolituntia. Porukka oli väsyksissä, nälkäinen ja oli hieman kiirekin, joten hermot alkoivat kiristyä. Kun terminaali löydettiin, ei sielläkään ollut mitään opasteita, joten check-in toimintojen suorittaminenkin vaati oman aikansa.

 

La 11.6.2011 aamulla klo 7:00 ajettiin ulos laivasta travemundissa. Aamiainen syötiin ensimmäisessä kahvilassa, joka tien varresta löytyi. Sen jälkeen aloitettiin reipastahtinen eteneminen kohhti Erfurttia. Ensimmäinen ajo saksassa oli aikas kokemus. Hieman pelotti aluksi nopeat vauhdit, mutta kun päivä alkoi olla kasassa oltiin ajettu autobaanaa ja ”hitaampaa” maaseutu tietäkin. Maaseututiellä tosin ei pysytty paikallisten autojen perässä kun ajoivat 120 taulussa sellaisella tiellä, jossa suomessa olisi ollut nopeutena 60. Paikalliset tuntuvat olevan kuitenkin hyviä kuskeja ja paikallinen kulttuuri ottaa huomioon muutkin tielläliikkujat. Suomessahan ajokulttuurin näkyvin piirre on se, että pitää päästä ensimmäisenä mista piittaamatta. Saksassa tuntuu olevan ajokulttuurin joustavuus ja ajatus, että antaa muiden mennä omaa vauhtiaan ja omalla tavallaan, minä ajan turvallisesti ja hiema nopeampaa. Kuitenkin liikenne sujuu erittäin hienosti, vauhdit muuttuvat tarpeen ja tilanteen mukaan.

 

Su 12.6.2011 aamulla käytiin buchenwaldin keskitysleirillä. Leiri oli lääkinnällisiin tutkimuksiin perehtynyt leiri. Siellä tehtiin leikkaukset ilman puuduttamista, kerättiin vaikeasti sairaita samaan blokkiin, tutkittiin hygieniaa, jne. Luultavasti kaikkea ei edes kerrota leirillä tehdyistä toimenpiteistä. 1945 leirillä oli ollut 110 000 vankia, noista vangeista leirin vapautuksen hetkellä oli elossa noin 9000 ihmistä. Alue oli valtava suurimpina vuosinaan. Nykyään puut ovat kasvaneet ja pienentäneet alueen yhteen 4 osaan. Jäljellä olevaa osaa kuitenkin pidetään museona ja 1939 leirin alaa puuttomana. Montaa rakennusta ei ole enää jäljellä, mutta ne muutamat jotka leiriltä löytyi kertovat oman tarinansa.

 

Leirillä käynnin jälkeen suuntana oli Fussen ja sieltä neunonesteinin linna. Autobaanalla vauhti nopeutui, nopeuden lisääntyessä myös bensaa alkoi kulumaan. Saksassa huoltoasemien väli saattaa olla jopa 50 km ja hätäännyinkin jossain vaiheessa, joten piti poiketa tankille eikä letkan vetäjä huomannut sitä ihan heti. Onneksi puhelimet toimivat ja saatiin tieto vetäjältä, että hän on seuraavalla huoltoasemalla. Otettiin sitten pieni kiihdytys ja ajettiin jopa 220 taulussa fjr:llä. Yli 200 km tunnissa ei ollut oikein mukava ajella kaikkien laukkujen kanssa. 20 km matka taittui erittäin nopeasti. Kaverit tosin kertoivat ajaneensa jopa 230 taulussa perässämme. Hotelli löytyi noin sata kilometriä ennen Fussenia, navigaattorin ohjeita noudattamalla. Hotelli oli pieni idyllinen paikka, jossa palvelu pelasi hieman liiankin hyvin. Ruokailun aikana tarjoilija käivi 4 minuutin välein tarkistamassa, että kaikki oli hyvin.

 

Ma 13.6.2011 aamulla ajettiin sitten Fusseniin linnoihin tutustumaan. Linnojen ympärille on muodostunut turistirysä. Oli kahvilaa, ravintolaa, valtava parkkipaikka ja kaikki hinnat tietysti olivat kaksi kertaa normaalia kalliimpia. Lippukassan jono oli kohtuullisen pitkä ja Keijo jonottikin muidenkin puolesta. Keskustelu ryhmän kanssa onnistui hienosti langattoman kypäräpuhelimen välityksellä. Emme päässeet Neuschwansteinin linnaan koska seuraava opastetu kiertokävely oli tarjolla vasta useiden tuntien päässä. Mentiin sitten viereiseen Hohenschwangaun linnaan. Valitettavasti linnan sisälle ei saanut kuvata, joten ulkopuolelta kuvia on, mutta sisäpuolelta ei.

 

Ajettiin Illaksi Canazeihin Italiaan. Matkalla ajettiin maksullisella moottoritiellä Itävallassa ja Italiassa. Italian puolella tankattiin ennen kuin siirryttiin pois isolta tieltä. Huoltoasemalla oli iloinen yllätys, kun huoltoasemalla oli palvelukin eli tankkauksen suoritti huoltoaseman hoitaja. Ajettiin erittäin mutkaista ja kauhean pitkältä tuntuvaa tietä kohti hotellia. Jossain vaiheessa 2010 vuonna hajonnut käteni alkoi vihoittelemaan ja väsymään, mutta matkaa piti vaan jatkaa. Hotellin kohdalla oli kuitenkin tyhjää eikä paikkakunnan opastetauluista löytynyt netistä bongattua hotellia ollenkaan. Valittiin sitten lähes ensimmäinen kohdalle sattunut hotelli.

Ti 14.6.2011 aamulla etsittiin kaipaamamme hotelli. Se löytyikin vajaan 10 km päästä. Hotelli on iso ja tasoltaan hieman vaatimattomampi, mutta hintaan kuuluu illallinen.

Ajettiin sitten mutkateitä ylös ja alas ja taas ylös ja taas alas eli vuorten ylitystä harrastetiin, suuntana oli Cortina. Kylät sijaitsevat laaksojen pohjilla. Jotta pääsee toisessa laaksossa olevaan kylään pitää ylittää parikin vuorta. Vuoren korkeus parhaimmillaan on hieman yli 2000 metriä.

Eräässä tiessä oli 29 mutkaa, joissa oli noin 180 asteenmutka ja samalla tie nousi tai laski, riippuen ajosuunnasta. Nuo jyrkät mutkat aiheuttivat pikkasen ongelmaa kun ei oikein osaa ajaa niissä paikallisten tapaan. Harjoittelemalla mutkistakin selviää, mutta ainakin tässä vaiheessa vauhti on erittäin hidas 30 – 40 km tunnissa ja vaihteena ykkönen. Alas päin tullessa sitten moottori joutu rasitukseen, kun jarruihin ei saa koskea etteivät ne pala. Käytännössä siis ykkönen silmään ja moottori jarruttaa ja mutkat ovat alaspäin suuntautuvia 180 asteenmutkia.

Teiden vasilla olevat näkymät ovat mahtavia, korkeita vuori ja syviä laaksoja, joissa talotkin näyttävät tulitikkurasialta.

Ero Norjan vuoristoihin on se, että alpit ovat korkeammat ja rinteitä kiertävät serpentiinit pidempiä, tiet ovat parempia alpeilla. Hintataso on osoittautunut samaksi kuin suomessa ja Norjassa.

Ke 15.6.2011 Ajettiin 111 km vuoristoteitä. Aikaa kului melkein koko päivä kun välillä pysähdyttiin ẗauolle. Katsokaa picasawebin kuvista, missä käytiin.

To 16.6.2011 Tauko paikalla eli paikallisiin taloihin tutustumista ja voimien palauttamista.

 

 

 

 

 

 

Comments are closed.

By continuing to use the site, you agree to the use of cookies. - - - - - - Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeet.
more information

The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.
- - - - - -
Tällä sivulla käytetään evästeitä sivuston paremman toiminnan takaamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä tai napsauttamalla "Accept" hyväksyt sivuston evästeet.

Close