2011 Chennai(Työmatka)

Sekalaisia kuvia läytyy täältä

Video löytyy täältä.

Alkuvuodesta 2011 minulta kysyttiin, että haluaisinko lähteä Intiaan valvomaan työssäoppijoita. Ajattelin, että kai sellaisenkin kokemuksen voisi käydä kokeilemassa. Tulee samalla käytyä katsomassa Intian IT-tapoja ja testailtua Intian nettiyhteyksien toimintaa, myös kulttuuriin tutustuminen on hyvä ajatus, koska Suomessa on nykyään paljon Intialaisia töissä.

Sen jälkeen asian sitten unohdinkin. Syksyllä 2011 varmistui, että yksi oppilas oli lähdössä WinNovasta Chennaihin ja sain samalla tiedon, että menen sinne viikoksi valvomaan oppilaita.

Ajankohdaksi varmistui 19.11 – 3.12.2011.

Alkuvalmistelut

Kuukautta ennen reissuun lähtöä piti sitten tehdä viisumihakemukset. Soitin oppilaalle, että voitaisiin tehdä molempien viisumit samalla kertaa. No oppilas lähti tuon puhelun jälkeen hakemaan passia. Onneksi hän sai sen nopeasti, joten pääsimme tekemään viisumihakemukset noin kuukautta ennen matkan alkamista.

Oppilaan viisumi saapui 11.11.2011, oma passini ei tuolloin tullut. Lähtöviikon maanantaina soitin Intian lähetystöön ja kysyin tilannetta. Lähetystössä luvattiin tarkistaa asia. Soitin seuraavana päivänä uudestaan ja asia luvattiin jälleen tarkistaa. Puolen tunnin kuluttua passi luvattiin viimeistään perjantaiksi kotiin. Passin sain takaisin viisumilla varustettuna, keskiviikkona kun matka alkoi perjantaina 18.11.2011.

Matka alkoi 18.11.2011

IMG_3030

Matkalle lähdettiin Porista Satakunnan liikenteen linja-autolla. Harjavallassa autosta taisi vaihdelaatikko hajota. Autoa vaihdettiin Huittisissa ja sen jälkeen matka joutui ongelmitta. Lentokentälle kun pääsimme, kirjauduimme sisään Hotel Glo:n, kävimme syömässä ja tutustuimme rakennukseen. Kävimme tekemässä myös automaatissa lähtöselvityksen. Sen jälkeen kävelimme takaisin hotellille ja suoraan nukkumaan.

lentopäivä lauantai

Herättiin aamulla 4:30 herätykseen, joka oli tilattu respasta. Käytännössä televisio rämähti täysille haluttuna herätysaikana. Elí kun perjantai iltana käytiin syömässä ennen nukkumaan menoa ja yö tuli nukuttua huonosti, niin television rämähtäminen täysille oli lievä säikähdys.

Pikainen suihku, lentosukat jalkaan(ja muut vaatteet myös päälle) ja terminaali kakkosesta ykköseen puolijuoksua odottamaan porukan viimeistä jäsentä. Hän saapuikin nopeasti puhelinsoiton jälkeen, hän oli soittohetkellä jo terminaalin ovella. Suoritettiin lennolle kirjautuminen, jätettiin laukut luovutuspisteelle ja mentiin turvatarkastukseen.

Turvatarkastuksessa piti käsimatkatavaralaukusta ottaa kaikki nesteet pois, takki pois päältä, kaikki taskut tyhjiksi, vyö pois ja metallinpaljastimen läpi toiselle puolelle. Olin tietenkin unohtanut muutaman nesteen laukkuun ja ne tarkistettiinkin portin toisella puolella.

Turvatarkastuksen jälkeen syötiin aamupala ja siirryttiin oikealle portille odottamaan koneeseen pääsyä.

IMG_3035

Koneeseen pääsyn jälkeen olikin mukana olevilla pojilla uusi kokemus, kumpikaan heistä ei ollut ollut aiemmin lentokoneessa. Lentoon lähtö siis oli aikas jännä.

IMG_3039

Lennolla tarjottiin teetä tai kahvia ja muuten saikin olla nälässä, sämpylöitä oli tarjolla, mutta niillä oli oma hintansa.

IMG_3048

Brysseliin kun laskeuduttiin ja koneesta poistuttiin alkoikin sitten suunnan etsiminen. Kylttejä ei ollut missään, eikä opastetvruutuja löytynyt ihan heti. Oltiin kuitenkin tarkistettu etukäteen, että shenken alueelta piti päästä pois. Tiedettiin rakennuksen malli, joten osattiin lähteä kohti oikeata terminaalia, joka tässä tapauksessa oli B-terminaali.

Seurattiin B-terminaalin nuolia, päästiin pois shenken alueen terminaalista ja päästiin uuteen turvatarkastukseen. Tällä kertaa jono oli hirmuinen ja kaikien esille otettavien tavaroiden lisäksi piti ottaa kengätkin pois jaloista. Onkohan joku yrittänyt salakuljettaa jotain kengissään?

Turvatarkastuksen jälkeen juostiin sitten oikealle portille, joka oli tietenkin rakennuksen toisessa päässä. Ehdittiin lentokoneeseen ja ihmeteltiin koneessa istuvien toimintaa ja tapoja.

Koneessa jokaisella oli edessään tietokonepääte jossa oli tarjolla elokuvia, pelejä, dokumentteja ja yleistä tietoa lennosta. Tuon laitteen sain käynnistymään kaksi kertaa uudestaan. Matkalle lähteneet pojat istuivat eri paikassa kuin itse, joten ei keskusteltu tämän lennonaikana.

IMG_3065

IMG_3066

IMG_3068

IMG_3069

Lento Brysselistä Chennaihin kesti 10 tuntia, kaksi kertaa tarjottiin jotain syötävää, katsoin kaksi elokuvaa ja yhden dokumentin, seurasin lentotietoja ja nukuin lopun aikaa. Lentokoneessa jaettiin maahansaapumislomake, joka piti täyttää matkan aikana.

Perillä chennaissa selvisi, että toisella pojalla oli viisumissa liian lyhyt aika eli asialle pitää tehdä jotain. Saatiin kuitenkin osoite, jossa pitää mennä käymään heti sopivassa tilanteessa.

Chennaissa oli 1960-luvulta peräisin olevia takseja vastassa.

IMG_3070

Meitä oli myös vastassa joku mies lapun kanssa jossa oli nimeni, joten vastaanottokin oli järjestetty hyvin. Kuljettaja soitti asunnon emännälle ja hän lupasi tulla paikalle seuraavana päivänä.

Kämpillä olimme klo 1 yöllä, tutustuimme paikkaan ja menimme nukkumaan.

sunnuntai

Aamulla heräsin klo 5 kun alkoi sellainen muslimi jumalanpalveluskutsu käymään keskustassa. Seuraavan kerran heräsin klo 6 ja sitten heräsinkin klo 10.

Aamupala olikin sitten mielenkiintoinen. Kämpässä keittiön lattialla nukkui kaksi emännän palkkaamaa apulaista. He käskivät istua ja rupesivat valmistamaan aamiaista. Paahtoleipää pannulla ruskistettuna ja jonkinlainen omeletti. Apulaiset olisivat varmaan syöttäneetkin meidät, jos olisimme siihen luvan antaneet. He levittivät leipien päälle marmeladinkin, mutta ensimmäisen päivän jälkeen sanoimme, että ei tarvitse ihan kaikkea tehdä meidän puolesta.

IMG_3085

Emäntä saapui jossain vaiheessa päivää ja hän osoittautui mukavaksi ja englantia nopeasti puhuvaksi henkilöksi.

Kun muodollisuudet oli hoidettu, lähdettiin käymään läheisessä SkyWalk ostoskeskuksessa. Matka hoitui kävellen varovasti tien laidassa, ettei jäädä auton alle. Intiassa liikenne on vasemmanpuoleinen tai ainakin suurimman osan aikaa. Ajoneuvot, moottoripyörät, riksat, autot ja muut epärääiset kulkuneuvot menevät sieltä mistä helpoiten ja nopeiten pääsee. Kuljettajilla on pakko olla 10 aisti käytössä, sen verran vähän kolareita tapahtuu.

Liikenteessä ajoneuvot tööttäilevät muille tiedoksi, että ota minutkin huomioon. Riksakyytejä on paljon ja liikkuminen sellaisella on helppoa ja vaivatonta kunhan muistaa sopia hinnan etukäteen. Paikalliset rakennukset ovat joko hajoamassa tai niitä ollaan ikuisesti korjaamassa. Ja tuo haju, sekalainen virtsan ja jätteiden haju leijuu alueen päällä, välillä vahvemmin ja välillä heikommin.

Skywalk on useammassa kerroksessa oleva ostoskeskus, jossa on paljon ihmisiä. Alimmassa kerroksessa on citymarkettia vastaava kauppa, jossa hinnat ovat huomattavasti halvempia, kuin Suomessa. Kassat sitten toimivatkin ihan miten sattui, kolme ensimmäistä kassaa meni kiinni nenän edestä, syystä tai toisesta. Maksu onnistui visalla, joten tuli testattua senkin toimivuus. Mukaan muuten ei kannata ottaa 100 rupiaa suurempia rahoja, eivät oikein pysty vaihtamaan niitä ja jos tarjoat isoa rahaa, niin saatat saada rahasta väärin takaisin.

Ennen kaupassa käyntiä käytiin syömässä paikallisessa pihviravintolassa. Ruoka oli halpaa ja erittäin hyvää, eikä liiaksi maustettua.

IMG_3100

Kävelimme sitten takaisin kämpälle sulattelemaan ruokia ja toimittamaan ostokset kaappiin talteen.

Illalla päätettiin sitten lähteä porukalla Spenzer Plaza ostoskeskukseen. Niilo hommasi kadulta kaksi riksaa ja yritti neuvotella hintaa kuntoon. No tuli joku sekaannus ja 100 rupian matkasta maksettiin 250 rupiaa eli aivan liikaa. Tulipahan opeteltua.

Tähän tulee kaksi videolinkkiä, kunhan ehdin ne nettiin lataamaan.

Basaarissa oli pieniä ostosputiikkeja, joihin jokaisen yritettiin houkutella oikein urakalla. Ainut konsti on kävellä ohi ja olla välittämättä kaupustelijoista, jos haluat oikeasti päästä eteenpäin.

Kierreltiin katselemassa hintoja ja näkymiä jonkin aikaa, päädyttiin ostamaan yhdeltä hyvältä kauppiaalta parit huivit vain sen takia, että myyntitilaisuus oli rehellinen ja hieno. Oli huivitkin hienoja.

Katseltiin vaatteiden hintoja ja tutkittiin kauppoja. Eräs seikka kiinnitti huomiota, DVD elokuvat ovat saman hintaisia kuin suomessa samoin oli BD levyjen tilanne. Ainut mielenkiintoinen asia oli, että myynnissä oli sellaisia elokuvia, jotka eivät ole vielä edes julkaistu. Samoin oli pelienkin laita. Löysin myöd VCR levyhyllyn, josta löytyi VCD levyinä julkaisemattomiakin elokuvia.

Kun olimme poistumassa basaarista, tinkasimme kahden riksan hintaan. Saimme edullisen hinnan, jos suostuisimme menemään yhteen kauppaan 7 minuutin ajaksi. No otettiin riski ja ajeltiin aikamme. Riksakuski vei meidän kuitenkin sellaiseen paikkaan, jossa aikaisemmin Chennaihin tulleet pojat jo olivat käyneet. Kuski vei meidät sitten koriste-esineitä myyvään kauppaa ja siellä piti käyttää viisi minuuttia. Katselimme aikamme ja päätimme poistua. Kuski vei meidät sitten erääseen toiseen kauppaan, jossa saimme koulutuksen jalokivien maailmaan. Meille esiteltiin upeasti jalokivien lujuusluokkia ja esiteltiin miten oikea timantti leikkaa lasia.

Paikalla oli muuten koko ajan yksi kauppias joka esitteli meille upeita koruja, sekä kaksi vierestä seuraajaa, jotka vahtivat tavaroita silmät kovana. Saimme kuulla, miten jalokivestä tunnistaa aitouden ja saimme jopa katsella koruja luupin läpi. Tulipa ihastuttua pariin koruunkin ja niin alettiin tinkaaminen. Myyjä lupasi kaksi korua erääseen hintaan. No minä tietysti valittelin rahan vähyyttä ja myyjä pudotti hintaa lisäämällä tarjoukseen yhden korun lisää ja antamalla isomman alennuksen. Siihen itse listasin kaikki paikat johon rahaa kului kotisuomessa. Hän laski hintaa vielä hieman alaspäin ja niinhän siinä kävi, että oli pakko ostaa. Kauppias keskusteli niitä näitä ja tiedusteli kotioloista ja perheestä. Luonnollisesti hän muisti kaikki haluamansa kohdat ja sai aikaiseksi sen, että tyhjinkäsin ei poistuttu. Tili tosin tyhjeni hieman.

Kaupan teon jälkeen kauppias tarjosi limsat koko porukalle ja kaupassa viivyimme 50 minuuttia. Sinä aikana opimme paljon lisää jalokivistä ja niiden kovuuksista ja jopa oikean jalokiven tunnistamisestakin. Oli hieno tilaisuus ja upea tinkaus, itselleni jäi todella hieno maku tuosta ostostapahtumasta.

Riksat olivat odottaneet koko tapahtuman ajan ja pääsimmekin kämpille, vaikka kummankaan riksan kuski ei osannut perille ilman opastusta.

Kämpillä ihasteltiin tapahtunutta ja olimme kaikki tyytyväisiä ja nälkäisiä. Lähetettiin toinen kotitontuista ostamaan läheisestä kiinalaisesta ruokaa koko porukalle. Syötiin herroiksi ja nälkä hävisi. Päätimme myös, että seuraavana päivänä menemme kaikki yhdessä työssäoppimispaikalle. Sen jälkeen kirjoittelinkin pari tuntia vielä lauantain ja sunnuntain tapahtumia talteen. Samalla yritin kyllä säätää ilmastointilaitetta, jotta ei olisi niin julmetun kuuma nukkua.

Maanantai ja työpaikalla käynti

Aamulla herättiin ajoissa, syötiin aamupala ja lähdettiin kahdella riksalla DR Mentah sairaalaan. Sairaalassa ei ollut paljoa väkeä vielä paikalla, joten meidät pyydettiin odottamaan hetken. No se hetki kesti hieman alle tunnin. Sitten joku mies kävi huoneessa katseli meitä hetken ja poistui. Vartin päästä hän tuli takaisin ja kysyi keitä olemme. Seuraavaksi huoneeseen tuli paikalle kolme isoa miestä he kättelivät meidät ja sanoivat nimensä. Enkä tällä hetkellä tiedä ketä herrat olivat.

Sairaalan neukkari oli kapea ja pitkä. Neukkariin mahtuu muistaakseni 17 ihmistä. Tosin kun tuolit on vedetty pois pöydän alta ja istutaan paikoillaan ei kukaan mene enää penkin selkänojan ja seinän välistä huoneen toiseen päähän.

IMG_3115

Seuraavaksi meille esiteltiin sairaalan toimintaa ja periaatteita, hennolla äänellä ja aikasmoisella jännityksellä nainen, esitteli nopeasti viisi kalvosarjaa läpi. Sen jälkeen saimme kahvia. Seuraavaksi sisään tuli iso kiireisen näköinen mies, joka opasti meidät ympäri rakennusta.

Sairaala osoittautui useammaksi rakennukseksi, joita oli laajennettu tarpeen mukaan. Tietokoneissa näytti olevan Windows Xp käyttöjärjestelmät, serverihuone oli lukitsematon ja oppilaat tiesivät jo kaikki talossa käytössä olevat salasanat, niitä oli kaksi kappaletta.

Meidät esiteltiin rakennuksessa opiskelijoiksi ja opettajaksi, jotka ovat tulleet opettelemaan sairaalan sellaisia IT-taitoja, joissa Dr Mentah sairaala on asiantuntija. Meille muuten esiteltiin myös potilastietojärjestelmää päivittämään tulleet henkilöt, he tekivät jonkinlaista koodausta ja testausta muutamalla tietokoneella.

Kävimme läpi sairaalan eri osastot, jotka olivat käytännössä useita eri toimistohuoneita. Missään ei näkynyt ilmastointeja, jäähdytyskoneita oli joka toisessa ikkunassa ja ilmanvaihto hoidettiin tai paremminkin ei hoidettu mitenkään. Suomessa on tainnut olla vastaavia rakennuksia ja ilmastointijärjestelmiä joskus 1960 luvulla viimeisen kerran.

Meidät lähetettiin kotiin puolen päivän aikaan ja senhän me teimme jo tottuneesti. Mika tinkasi riksakyydin kämpille. Riksakuski yritti ottaa 150 rupiaa matkasta, jonka kuuluu maksaa vain 60 rupiaa.

Aleksilla varvas tulehtui niin, ettei hän pystynyt kävelemään enää, joten hän kävi näyttämässä varvasta lääkärille. Lääkäri määräsi kasan lääkkeitä.

Illalla, muut paitsi Aleksi, poikettiin syömässä ulkona. Ravintolan omistaja hoiti tilauksen ja koko henkilökunta vahti vierestä, että meillä on kaikki mitä tarvitaan. Ruoka tuli asiallisen odotuksen päätteeksi ja tälläkin kertaa ruokaa oli riittävästi, eikä hintakaan ollut paha. Viiden ihmisen syömisen 1000 rupiaa eli hieman alle 15 euroa.

Intiassa on muutama koetinkivi, joista selviydyttyään voi jo selvitä pidempäänkin;

  • Kadun reunassa käveleminen, ilman onnettomuuksia
  • riksakyydistä selviäminen
  • riksakyydin hinnan sopiminen
  • basaarissa selviytyä ilman huijatuksi tuloa
  • riksakyyti kahden kaupan kautta kämpille yöllä kun olet väsyksissä
  • ja tietenkin tien ylittäminen

Kaikki nuo tuli testattua maanantai iltaan mennessä.

Kopioitiin muutama valokuva ”Niilon” koneelle, liitin puhelimen usb kaapelilla miniläppärin kovalevyksi ja esittelin puhelimesta löytyviä musiikkeja ja videoita tietokoneelta. Apulaiset nauroivat uudelle kokemukselle.

Tiistai

Itselläni tiistai alkoi vessassa istumisella. Intiassa käytettävät mausteet ovat vahvoja, ilmeisesti vatsani ei tykännyt aamupalassa olleesta pippurista, koska vatsan toiminta nopeutui kohtuullisesti aamulla. Pojat lähtivät töihin ja itse jäin tekemään töitä internetin kautta. Tuli luettua sähköpostit, kirjoitettua blokia, esiteltyä kämpässä asustaville apulaisille suomea kelikameroiden välityksellä, google mapsilla katseltiin maisemia Suomesta ja Intiasta.

Vatsani tuntui olevan kohtuullisessa kunnossa illalla, joten katsotaan miten mahtaa käydä keskiviikkona.

Asunnon emäntä kävi illalla juttelemassa ja kuuntelemassa kuulumisia. Häneltä kuulimme, että hinnat kannattaa aina tingata puoleen ensimmäisestä tarjotusta, koska paikalliset tietävät valkoisilla olevan rahaa, luonnollisesti hintaa sitten nostetaan tuplaan turisteja varten.

Todettiin myös, että Mikan viisumissa oli väärä poistumispäivämäärä, emäntä päätti lähteä Mikan kanssa seuraavana päivänä selvittämään asiaa.

Keskiviikko

Pojat lähtivät aamulla sairaalalle ja itse kaivoin ennen heidän lähtöä sähköposteista kaikki Mikan viisumidokumentit esille. Tallensin ne muistitikulle, jonka Mika siten otti mukaan.

Emäntä soitti ja pyysi tarkistamaan, että meille annettiin oikea osoite ja niin soitin Chennaissa olevalle suomen kunniakonsulille, jota en saanut heti kiinni. Emäntä sai kunniakonsulin kiinni ja saimme New Delhissä olevan suomen lähettilään numeron. Sinne sitten soitin ja sieltä vastasikin, keskuksen jälkeen, Porista kotoisin oleva naisihminen. Hetken aikaa esitelin asiaa ja sain ohjeet, että paikallisten pitäisi pystyä hoitamaan viisumin jatkaminen.

Emäntä meni sitten Mikan kanssa hoitamaan viisumiasian.

Vatsakin tuntuu rauhoittuvan, ilmeisesti liian vahvat mausteet ja aamiaismunakkaassa oleva sipuli ei taida olla vatsalleni kauhean hyvä juttu.

Illalla kun pojat palasivat töistä, poikkesimme paikallisessa hamburger pisteessä. Pieni koppi kadun varressa, jossa mies teki hampurilaisia ja vastaavia tuotteita. Ilmeisesti liha oli kanaa, mutta kukaan ei syödessään kananmakua tunnistanut. neljä normaalikokoista ja yksi tupla maksoi yhteensä 230 000 rupiaa eli noin 3,5 euroa yhteensä. Tupla oli komean kokoinen ja kyllä siitä nälkä lähti.

Torstai

Torstaina aamupalaksi syötiin trotia eli räiskäleen tyyppistä kuivaa lättyä. Troti revittiin pienemmiksi palasiksi ja noilla pienemmillä palasilla otettiin kiinni jonkinlaisesta perunoista. Siis joo, pala lättyä etusormen ja peukalon väliin ja sitten otat kiinni perunan kappaleesta, sitten ruoka suuhun. Trotien lisukkeena oli jonkinlaista perunakeittoa, keitossakin oli mausteita riittävästi.

Päivällä tein töitä ja käänsin osan ammattiosaamisen näytön ohjeista Englannin kieliseksi, katsotaan josko saisin työssäoppimispaikalla hoidettua näytön vastaanottamisen ainakin Mikan osalta. Pitää neuvotella ohjaavan henkilön ja Mikan kanssa tuosta näytöstä perjantaina, kun työpaikkalle menen käymään.

Ruokailun jälkeen ajoin partaani oikein akkukäyttöisellä parranajokoneella. Apurit tulivat katselemaan, että mitä tapahtuu ja halusivat kokeilla, Nil sitten ajoikin loput parrastani, konetta testatessaan. Oli hieman omituinen oli siinä kohdassa. Taitaisi onnistua joka päivä jos vain komentaisin, mutta taidan jättää sen parranajo kokemuksen viimeiseksi. Eli todellakin apulaiset tekevät kaikkensa, että meillä olisi täällä kaikki kunnossa.

Muutama huomio Chennaista:

Täällä naiset eivät polta tupakkaa eivätkä juo alkoholia, naisia ei myöskään näy kaduilla ja jos näkyy, niin heillä on upean värisiä sareja päällään. Paljasta ihoa ei näy kuin käsivarsista. Sama juttu muuten miestenkin osalta, ei shortseja, eikä paidattomia henkilöitä.

Nämä meidän apulaiset ovat jostain maalta, he ovat asuneet ruohokattoisissa majoissa ja ovat nyt sitten majoittautuneet keittiön lattialle huopien päälle. Toinen osaa vähän parempaa englantia kuin toinen, mutta molemmat hallitsevat sanaston heikosti. Eipä silti täällä ei pärjäisi edes ammatikseen englantia opettavat, koska kieli on sen verran eritavalla painotettu ja t-kirjaimet ovat muuttuneet d-kirjaimiksi.

Apulaiset muuten hymyilevät koko ajan ja vaikkei ymmärretä toistemme kieltä, niin silti he juttelevat iloisesti ja koko ajan.

Tänään kävi ylivalvoja paikalla ja apulaiset joutuivat siivoamaan kämpän uusiksi eli supervisori tutki listojenkin päälliset ja pisti siivoamaan uusiksi, jos likaa löytyi.

torstai

Hain Kaupasta 2 paitaa ja kahdet housut. Palvelu oli loistavaa, olisivat varmaan vaihtaneet housut jalkaankin jos olisin luvan antanut.

Testattiin paikallinen McDonals. Hinnat olivat kohtuulliset toiminta joustavaa ja pihvi oli kanaa. Mausteitakin oli sopivasti, hieman tulista, mutta vain hieman.

suihkun käyttöohje:

  • Lämminvesiboileri päälle
  • odota, että valo sammuu eli vesi on liki 70 asteista
  • tarkista, että vesi tulee kraanasta eikä suihkusta
  • avaa kuumavesihana, joka on OIKEAN puoleinen
  • odota hetki, jotta kuuma vesi ehtii hanaan asti
  • lisää vasemmanpuoleisella säätimellä kylmää vettä joukkoon sen verran, että tarkenet suihkutella
  • Säädä vesi tulemaan suihkusta
  • odota hetki, jotta vesi lämpenee ja suihkuttele nopeasti. Boileri on pieni, joten se ei ehdi lämmittämään vettä tarpeeksi nopeasti.

perjantai

Lähdettiin aamulla riksoilla sairaalalle. Ruuhka oli kohtuullinen ja matka hieman viivästyi. Paikalle kun päästiin, niin Aleksi ja Tomi kirjoittivat palautelomakkeen, saivat todistuksen tekemistään töistä, allekirjoituttivat pitämänsä päiväkirjan, kävivät tapaamassa johtohenkilöitä ja sen jälkeen he saivat luvan lähteä kotiin.

Ajettiin skywalkkiin riksoilla valtavassa ruuhkassa ja mentiin koko porukalla syömään. Valitettavasti alkoi sade joka kesti koko päivän. Kaikki tiet tulvivat, kun Chennaissa ei näytä olevan minkäänlaista viemäröintiä sadevesille. Ohi menevät autot ja moottoripyörät heittivät vettä riksan sisälle eli lahkeet kastuivat vaikka itse kuivassa istuttiinkin.

Tämän jälkeen mentiin kämpille jossa Aleksi ja Tomi pakkasivat loput tavaroistaan.

Ajateltiin myös lähteä St. Georgen linnalle, mutta sateen takia päätettiin jättää lähtemättä. Kun pojat olivat pakanneet laukkunsa päätettiin lähteä käymään express avenuella, joka taitaa olla koko kaupungin kallein kauppakeskus.

Kun lähdettiin takaisin päin riksajengi tarjosi kyytiä 100 rupeeta/matkustaja. koitettiin tingata, mutta se ei tällä kertaa onnistunut. Todettiin, että on parempi kävellä 100 metriä poispäin keskuksen ovelta, jotta pääsee kalliimmista kyydeistä eroon, ja napata halvempi riksa alle.

Ostoskeskus meno 100 riksalla ja paluu 200. Koska paluumatka tehtiin iltaruuhkan aikaan oli liikennekin sen mukaista.

pojat tarkistivat tavaransa monta kertaa ja tietysti itse kyselin joka välissä, että onhan passit kunnossa. Pitihän sitä sen verran kiusata ja lähtökuumetta lisätä. No pojat pääsivät lähtemään ajallaan ja poikien lähdön jälkeen menimme nukkumaan.

lauantai

Pojat nukkuivat pitkään, siis oikeasti paikallista aikaa klo 12 asti. Apulaiset siivosivat eilen lähteneiden poikien huoneen ja paikalle jääneet pojat pääsivät muuttamaan toiseen huoneeseen.

Yritettiin jälleen päästä ulos kämpiltä ja kulttuuria tutkimaan, mutta taas tuo sade pilasi suunnitelman. No mietitään uusi ja kokeillaan sitten sitä.

Sateesta huolimatta lähdettiin käymään pyhän tuomaksen kirkossa. Tilattiin FastTrack auto, ilmastoinnilla varustettuna. Jos totta puhutaan niin käytiin ensi nostamassa seinästä rahaa ja kun tultiin takaisin yritettiin itse soittaa auto paikalle, valitettavasti toisessa päässä vastannut henkilö ei puhunut englantia ollenkaan. Mentiin sitten takaisin kämpälle ja ajateltiin, että Nil soittaa meille auton. Paikalla oli jonkinlainen ilmastointilaitteen lauhdutinveden poistoputken aseunnus ja talon isännöitsijä oli paikalla. Saatiin häneltä apua soittamiseen, jopa niin pitkälle, että hän tuli ulos auttamaan ja odottamaan auton tuloa.

Puolen tunnin odotuksen jälkeen paikalle tulikin auto, joka oli tilattu ilmeisesti jollekulle, joka oli tilauksen peruuttanut. Hetken neuvoteltuamme auto ja kuljettaja oli meidän käytössä neljä tuntia ja 40 km matka. Lisätunnit ja kilometrit maksavat sitten lisää.

Menimme autoon, istuin itse pelkääjän paikalla joka on siis Intiassa sillä paikalla, jossa on suomessa kuljettaja, ja matkamme alkoi kauheassa vesisateessa, samaan aikaan liikenne puuroutui täysin, välillä olimme pysähdyksissä muutamasta minuutista 10 minuuttiin asti. paikka paikoin oli tiellä 15 centtiä syvä vesikerros. Menomatka kestikin tunnin verran.

Video

IMG_3205

Kirkko oli valkoinen ja pilareilla varustettu. Museon kautta pääsi kirkon alla olevaan pieneen luostariin, jossa oli Tuomaan hauta. Kengät muuten piti jättää yläkertaan ja alas oli mentävä paljain jaloin. Tilasta ei saanut ottaa valokuvia ja siellä piti olla hiljaa. Kun tulimme pois alakerrasta kiersimme kirkon ympäri ja kävimme sisälläkin. Kirkko oli iso ja runsain kuvin ja paljolla kullalla varustettu.

Kirkolta poistuttuamme auto vei meidät skywalkkiin ja kävimme pizza hutissa syömässä. Tuossa liikkeessä sai muuten pannupizzan lisäksi myös erilaisia pastoja ja lasagneruokia. Hinta oli kohtuullisen korkea jopa paikalliseksi hinnaksi.

Syömisen jälkeen kävimme ostoksilla skywalkin alakerran kaupassa. Kaupasta poistuessamme jouduimme valtavaan vesisateeseen ja kun kävelimme kämpille olimme yhtä märkiä kuin uitetut koirat.

Lainasin Teron tietokonetta ja otin skype yhteyden kotiin ja juttelimme Kirstin kanssa melkein tunnin kuvallisessa yhteydessä. Kun nettiyhteys alkoi pätkimään, jouduimme lopettamaan keskustelun ja sulkemaan yhteyden. Onneksi itselläni on enää viikko kotiinlähtöön.

Sunnuntai

Satoi vettä koko päivän, joten ei lähdetty minnekään. Käytiin kävelyllä katsomassa kadun liikkeitä ja löydettiin leipomo, josta löytyi kohtuullista kahvia. Löydettiin myös vege fast food ihan kämpän nurkalta. Ei tosin testattu sitä vielä.

Katseltiin televisiota ja ihmeteltiin kun sade vei yhden vaiheen sähkövirrasta ja poikien huoneessa ei toiminut ilmastointikone eikä sähköt kunnolla. Valot räpsyivät myös riittävästi.

Maanantai

Menin poikien mukana sairaalalle valmistelemaan Mikan ammattiosaamisennäyttöä. Riksaan mahduttiin kaikki vaikka hieman ahdasta oli. Sairaalalla pojille opetettiin ftp serverin ohjelmiston asentaminen työasemaan, sekä kyseisen ohjelman hallinta. Luonnollisesti ohjelma myös testattiin. Mielenkiintoista oli se, että kaksi poikien esimiestä suoritti henkilökohtaisesti opettamisen. Ensin toinen heistä näytti miten ohjelma toimii ja sitten lähes kädestä pitäen he opastivat ohjelman asentamisen ja käyttöönoton. Sen jälkeen he totesivat, että tutkikaa ohjelma ominaisuuksia, koska siellä on niitä paljon. Sitten esimiehet poistuivat paikalta. Mikan kanssa käännettiin ammattiosaamisen näytön arviointiasteikon keskimmäinen sarake englanninkieliseksi ja jäätiin pohtimaan, että pystyykö näyttöä oikeasti sairaalalla vastaanottamaan.

Käytiin syömässä vege ravintolassa, joka oli pieni ja taisi olla paikallisten suuressa suosiossa. Tarjottimella oli kulhollinen riisiä, ja useita pienempiä astioita kypsennettyä kastiketta, toinen toistaan tulisempia. Ruoka oli hyvää ja erittäin halpaa. Taisi maksaa 45 rupiaa eli olisiko euron verran hinnassa.

IMG_3220

Tuolta vege paikasta kun olimme poistumassa otin riksan ja ajoin sillä skywalkille ostamaan tuliaisia. Riksa ajoi todella lujaa, ihan kuin riksassa olisi ollut viritetty kone ja kuskilla tuli hännän alla. Ehjänä kuitenkin pääsin perille.

Kävin läheisessä vaatekaupassa ja myyjät tulivat viereen ja katselivat ihmeissään kun naisten vaatteita katselin. Ilmeisesti miehet eivät tee vaateostoksia, koska miesten osastollakin myyjät olivat heti auttamassa kun vähän näytin epävarmalta. Ja palvelu oli todella hyvää. Intiassahan valoihoiset ovat niitä rikkaita, vaikka taskussa ei olisi yhtään rahaa. Ilmeisesti kaupanteoin toivossa halusivat auttaa. Kumpa suomessakin palvelu olisi vastaalla tasolla.

Ehdin myös lukemaan sähköpostit ja kirjoittamaan jutun aunariin WinNovan omaan henkilölkunnan lehteen, lukemaan tietoliikenteen hallinta kurssin lopputehtävien osia, joita muutamat rohkeat olivat jo saaneet liki valmiiksi.

Tiistai

Netti ei suostunut toimimaan aamulla, joten töiden teosta ei tullut yhtään mitään. Mokkula yhdisti, mutta DNS ei vastannut tai sitten se vastasi niin hitaasti, että sivun avautuminen kesti liian kauan. Mikan koneelta tarkistettiin tilin balanssi ja todettiin, että näytti nollaa. Pitää siis maksaa lisää rahaa mokkulaan, jotta saadaan internetti toimimaan.

Mika kävi pankissa hakemassa todistuksen, että hän on maksanut viisumimaksunsa. Paitsi, että pankki ei suostunut hoitamaan maksua, koska Mikalla ei ollut tiliä pankissa. Apulaiset lähtivät käymään emännän tykönä eivätkä sanoneet sanaakaan kun lähtivät, jäätiin Mikan kanssa kämpille ja ihmeteltin, että mitä nyt tapahtuu. Mika soitti Koshylle ja sai ohjeet, että apulaiset ovat jo matkalla takaisin kämpille ja kun he tulevat niin sitten käyvät yhdessä Mikan kanssa maksamassa viisumimaksun. Mika kävi viime viikon lopulla ottamassa valokuvan viisumia varten ja oli kuulemma valokuvausliikkeessä ruvettu käsittelemään kuvaa paremmaksi, mutta Mika pysäytti korjailun jotta viisumin kuva olisi mahdollisimman paljon alkuperäinen.Mika ja Anna kävivät viisumitoimistossa ja selvisi, että kaipaavat lisää todisteita, ettei saa palkkaa sairaalalta ja missä asuu. Keskiviikkona vievät paperit uudestaan viisumitoimistoon ja sitten jäädään odottamaan leiman saamista.

Iltapäivällä kävin Annan kuljettaman ostamassa tuliaiset ja ajettiin takaisin kämpille. Kun mukanani oli Intialainen, niin palvelu ei pelannutkaan niin hienosti. Anna sai kysellä myyjiltä kaiken oikein lypsämällä. No tuli ostettua paitoja muutamat kappaleet, joten perheelikin on jotain vietävää.

Intialaiset muuten ovat keskimäärin paljon pienempi kokoisia, kuin skandinaavit. Tuo koko aiheuttaa sellaisen ongelman, että vaatteista loppuu mitoitus kesken. Kaupoissa pitääkin aloittaa ostamisprosessi koko kysymällä. Sen jälkeen kun oikea hylly on löytynyt, niin sitten toivottavasti löytyy soveliaita värejäkin.

Keskiviikko

Töitä netin välityksellä eli tietoliikenteen hallinta kurssin lopputöiden läpikäyntiä ja ohjeistamista. Koulussa on jakso vaihtumassa ja olen antanut oppilaille kurssin lopputehtävän. He tekevät työtä itsenäisesti, mutta lähettävät valmiita dokumentteja tarkistettavakseni sähköpostin tai facebookin keskustelun välityksellä. Olen myös antanut luvan, että jos loppuharjoitus valmistuu ennen kuin jakso loppuu, niin lopuilta tunneilta voi olla ihan luvallisesti pois, mutta minun pitää hyväksyä, että työ on valmis luovutettavaksi. Jakson viimeinen päivä on perjantai ja keskiviikkona oli vasta muutama saanut tuon työnsä valmiiksi.

Lähdin heräteostoksille SkyWalkin Landmarkkiin. Kävin hakemassa seuraaville Intian matkalaisille perehdytyspaketin: audiolevy, elokuva, hindinkielen opiskelukirjan ja palkitun Intian elämästä realistisesti kertovan kirjan. Maksoivat peräti 15 euroa kaikkinensa. Meinasin ostaa matkalle myös MP3-soittimen, mutta totesin, että ovat niin kalliita, ettei kannata ostaa. Apulaiset katsoivat elokuvan illalla ja he totesivat, että hyvä elokuva se oli. Pitää katsoa se itsekin joskus, jos jaksaa. Intian Bollywoodissa muuten tuotetaan enemmän elokuvia kuin Hollywoodissa.

Lähdettiin illalla käymään skywalkilla ja laitettiin kämpän ovi lukkoon. Kämpässä näkyy olevan jokaisessa ovessa kaksi salpaa, kuten aiemmin taisin mainita. Asunnon ulko-ovi, siis tuo reikä seinässä, jossa oleva ovi avautuu porraskäytävään, lukitaan sisäpuolelta salvalla, kun joku on kämpässä sisällä. Mutta jos ketään ei ole kämpässä, niin ulkopuolella ovea on salpa, joka lukitaan munalukolla. Kun olimme poikien kanssa lähdössä liikkeelle, ei apulaisia näkynyt missään. Laitoimme siis oven lukkoon ulkopuolelta. Tosin tuossa vaiheessa aavistelin jo, ettei apulaisilla ole avainta mukanaan. Eikä ollutkaan, mutta tuohon myöhemmin.

Menimme Mikan ja Teron kanssa SkyWalkin kolmannessa kerroksessa olevaan lounashässäkkään syömään. Tuollahan toiminta menee seuraavasti

  • osta lippupisteestä ladattava kortti
  • mene sopivan ruokakojun eteen ja tilaa haluamasi ruoka
  • maksa kortilla
  • odota
  • syö

Noita kojuja tuolla hässäkässä on tarjolla kiinalaista, intialaista, arabialaista ja montaa muutakin makua, kojuja taitaa olla 10 ja 15 välillä.

Meillä oli tarkoitus ottaa jotain mietoa, ei siis liian tulista ruokaa ja päädyttiin kiinalaiseen noodeliin. Tilattiin ruoka ja pepsi. Tarjottimella oli noodeleita, joissa oli jotain salaatin tapaista juttua mukana(oli kypsennettyä). Tarjottimella oli myös kolme broiler nuijaa ja kastike, jonka väristä saattoi jo arvata, että tulista on. Mitä tummempi kastike on, sitä tulisempi se on. Maistoin tietysti noodeleita ja sehän oli hyvää, eikä yhtään tulista. Maistoin myös kastiketta ja totesin, että se on sopivan tulista ja kaadoinkin kastikkeen noodeleiden joukkoon… Loput voitte sitten arvata. Kastikkeessa oli yllätys, kastike muuttui tulisemmaksi mitä enemmän sitä söi. Parin haarukallisen jälkeen nenä aukesi ja piti ruveta niistämään ihan jatkuvasti. Neljännen haarukallisen jälkeen suussa oli järjetön polte ja hikoilin kuin saunassa. Pienen tauon jälkeen jatkoin syömistä, mutta kyllä poltti suuta. Täytyy myöntää, että jätin osan ruuasta syömättä juurikin tuon tulisuuden takia. Taisi olla tulisinta ruokaa jota olen Intian reissulla maistanut.

Kun olimme syömässä soitti Nil Mikalle ja kyseli, että milloin olemme menossa kämpille. Muuta ei Mika puhelimessa saanut selville. Yritettiin syödä nopeasti ja lähdettiin kävelemään kämpän suuntaan. Nil tuli vastaan ja kysyinkin, että eikö heillä ollut avainta, jolloin Nil repesi valtavaan nauruun.

Muutama huomio taas tähän väliin

Digiboxit

Digiboxit on numeroitu eli jokaisessa digiboxissa on oma numeronsa ja ilmeisesti digiboxi pitää rekisteröidä omalla puhelinnumerollaan kun boxin ensimmäistä kertaa ottaa käyttöön. Digiboxi näyttää silloin tällöin ruudulla oman numeronsa. Kanavia boxissa on liki 900, osa suljettua eli maksullisia kanavia. Maksullisen kanavan saa käyttöönsä siten, että lähettää boxiin rekisteröidystä puhelinnumerosta viestin määrättyyn puhelinnumeroon. Tuolla viestillä maksetaan kanavamaksu ja kanava näkyy ilmeisesti saman tien kun tekstiviesti on mennyt perille.

Digiboxista löytyy myös sähköposti, joka pitää ottaa myös puhelimella käyttöön.

Ihmettelen, että miksi ei Suomessakin voisi mennä vastaavanlaiseen toimintaa, kun kerran tekniikka on valmiina.

Elokuvista

Televisiosta tulevista elokuvista on kaikki kirosanat ja sellaisiksi tulkittavat vaimenettu ja tekstityksessäkin näkyy tähtiä kirosanan kohdalla. Miettikääpäs, kun näyttelija sanoo **** you, ääni on vaiennettu niin, että kuuluu vain tuo you, mutta suun liikkeistä pystyy lukemaan tuon sanan. Tekstityskin on vain **** you. Entäs sitten joku pidempi lause, jossa keskellä on tuo kirosana. Kirosanan kohdalta kyseisen henkilön puhe lakkaa kuulumasta ja tekstityksessä näkyy pelkkiä tähtiä. Juu, ihan oikeasti  taustamusa kuulu, mutta kirosanaa ei sanota ääneen.

Vartijat eli radiantit

Vartijoita on joka paikassa. Joka ikisessä liikkeessä on ainakin yksi vartija. Hän toimii ovella ovimikkona ja hän myös ottaa laukkusi talteen kaupassa käynnin ajaksi. Toisissa kaupoissa saat vastakuitin tai poletin kantamustasi vastaan. Kun poistut kaupasta saat kassisi takaisin.

Vartijoita on kauppojen käytävillä ja kauppojen ovensuussa, myös kaupoissa on vartijoita vaikka kuinka monta. Pois lähtiessä muuten pitää esittää maksukuitti, jotta vartijat näkevät, että olet ostoksesi maksanut. Joskus vartijat myös tarkistavat, että mitä kassissa on. StarBazaarilta poistuttaessa vartijat repäisevät kuittia, ilmeisesti sen takia, ettei kukaan voisi ostaa samoja ostoksia toista kertaa.

Myös myyjiä on riittävästi, suomeksi sanottuna myyjiä on kaupoissa niin, että päät yhteen kolisee. Jokaiselle asiakkaalle riittää varmasti oma myyjänsä. Myyjät myös vahtivat asiakkaita, jopa niin hyvin, että ekaa kertaa kauppaan mennessämme  meitä kiersi myyjien lauma kuin nälkäiset hait eli myyjiä oli Mikan, Teron ja minun ympärillä puhe-etäisyyden päässä 5 – 10 kappaletta koko ajan.

SkyWalkin Landmark kaupassa Aleksi katseli tuliaiseksi helikopteria jolla voi ampua maalitaulua. Myyjä näki, että Aleksilla oli tuo helikopteri kainalossaan ja myyjä tulikin sanomaan, ettei kannata ostaa juuri tuota mallia vaan osta tuo toinen. Oli kuulemma tullut useita valituksia Aleksin ensin valitsemasta mallista. Aleksi jäi katselemaan myyjän suosittelemaa helikopteria ja kohta myyjä lennättikin samanlaista vieressämme. Oli ensimmäinen kerta koskaan, kun näen myyjien leikkivät myymillään tuotteilla. Luonnollisesti Aleksi tuon helikopterin sitten ostikin. Kämpillä korteri testattiinkin ja se pelasi hyvin paitsi, ettei noussut ilmaan. Aleksi pakkasi kopterin pakettiin ja sillä aikaa katselin kauko-ohjainta ja nappulamäärää. Pari nappulaa hoiti kopterin pystysuuntaisen liikkeen. Tuota toimintaa ei testattu Intiassa, mutta Aleksi lienee testannut jo kopterin toiminnan kotonaan veljensä kanssa.

Torstai

Aamupalan jälkeen pakkasin laukun, jotta tiedän minkä verran tavaraa mukaan pystyy vielä ottamaan. Kävin hakemassa vuorokaudeksi vielä vettä ja mehua, sekä pari pitkähihaista paitaa. Vaikka olemme olleet vasta kaksi viikkoa paikkakunnalla, meidät tunnistetaan jokaisessa liikkeessä jossa käymme. Kanssamme keskustellaan erittäin sivistyneesti ja tämän toisen viikon aikana riksakuskeista lähtien ihmist tulevat kättelemään. Liekö sitten niin ihmeellistä että 20 tunnin matkus ja 12 000 km päästä joku suomalainen tulee tänne kuumaan Intiaan.

Loppupäivän valmistelen seuraavaa jakson alkua ja tarkistan tietoliikenteen hallinta kurssin loppuharjoitusten suorituksia. Joten koittakaas oppilaat vääntään niitä valmiiksi, ettei tarvtse vuoden päästä tehdä loppuharkkaa uudestaan.

Perjantai

Aamulla menimme poikien kanssa sairaalalle. Päivällä kävimme ranskalaisessa kahvilassa syömässä. Syömmisen jälkeen lähdin takaisin kämpille. Hoidettiin emännän kanssa lasku(puhelimen sim-kortin  lataaminen, pyykkien pesu ja postimerkit) ajan tasalle.  Kävimme SkyWalkissa syömässä tai ainakin yritimme, valitettavasti ravintola oli kiinni. Pojat pelailivat paikallisessa pelisalissa hetken aikaa ja kävelimme takaisin kämpälle, tilasimme kiinalaisesta ruuan ja kulutimme aikaa. Klo 22 lähdin auton kyydillä lentokentälle. Ajelimme pikkuteitä pitkin ja aikaa meni noin 40 minuuttia ennen kuin olimme kentällä.

Kentällä menin departure alueelle ja etsin lennonnumero perusteella oikean tiskin, johon ilmoittauduin. Sain samalla maastapoistumislomakkeen, johon piti muuten kirjoittaa samat tiedot kuin tullessakin eli nimi, passin tiedot, viisumi tiedot sekä paikka jossa asuin. LIppupisteellä tarkastivat passin ja viisumin myös kahteen kertaan.  Seuraavaksi sitten immigrantti pisteeseen luovuttamaan maastapoistumislappu, tosin en ollut kirjoittanut kämpän osoitetta ja se piti olla lapussa, jotta sain edetä turvatarkastukseen. Turvatarkastuksessa piti ottaa taas kengät pois jalasta ja laittaa kamera ja kännykät laukkuun läpivalaisua varten. Laukuissa piti olla lippupisteeltä saatu lappu kiinni. Turvatarkastuksen jälkeen virkailija laittoi lappuun leiman. Sen jälkeen oli vuorossa tunnin odottelu isossa aulassa. Lentojen tiedot olivat kahdessa eri näyttötaulussa, toisessa oli tieto lennon tilanteesta ja toisessa oli tieto miltä portilta koneeseen pääsee. Tarkastuspisteiden välillä muuten oli useampia kymmeniä metrejä käveltävää. Kun koneeseen alettiin ottaa matkustajia, tarkistettiin lippu ja passi uudestaan. Sen jälkeen käveltiin kohtuullisen pitkä pätkä käytävää pitkin oikealle portille. Portilla tarkistettiin passi, viisumi ja lippu uudestaan. Ennen koneeseen nousua tehtiin uusi turvatarkistus eli taas kengät pois ja laukut läpivalaisuun. Koneessa vaihdoin paikkaa toisen matkustajan kanssa ja kun kone lähti liikkeelle nukuin lähes koko matka. Lento oli yölento joten saman teki kaikki muutkin. Heräsin tunnin välein ja ihmettelin, että eikö matka etene ollenkaan ja jatkoin nukkumista.

Lauantai

Brysselissä kone laskeutui B-terminaaliin, josta piti siirtyä A-terminaaliin. Siirtyminen terminaalien välillä kesti noin puoli tuntia erittäin tarkoilla tarkistuksilla. Turvatarkastukseen oli erittäin pitkä jono, joten sinne oli syytä kiiruhtaa. Turvatarkastuksen jälkeen oli jälleen aula vuorossa. Tällä kertaa aulassa oli tarjolla useampia ruokailupaikkoja ja tax-free myymälöitä. Info taulussa oli lentojen tiedot, piti vain etsiä oikean lennon numero ja sen jälkeen odottaa, että lennolle ilmestyy portin numero. Brysselissä portteja on yli 70 kappaletta, ja portit ovat kahdessa eri käytävässä, joten lennon portti oli syytä tarkistaa kahteen kertaan.

Lento kesti vain kaksi tuntia ja 10 minuuttia, joten se ei ollut pitkä. Helsingissä kone laskeutui ja laukut sai toisesta päästä terminaalia eli ykkösterminaalin laukkujen luovutuksesta. Sen jälkeen vihreää Eu-linjaa pitkin ulos rakennuksesta ja linja-autopysäkille laiturille viisi odottamaan Porin linja-autoa. Linja-auto saapui ja Ikean kohdalla vaihdettiin Poriin menevään autoon. Auto oli aivan täynä porukkaa joten istuin ekalle vapaalle paikalle.

Kotona odotti ruoka ja lämmin sauna. Uni tuli nopeasti, ilmastointilaite ei humissut, autot eivät tööttäilleet, kukaan ei huutanut aamulla klo 6 taivaaseen ja hyttysistä ei ollut pelkoa.

Yhteenveto

Reissu oli mielenkiintoinen kaikkine omituisuuksineen. Lentomatka kun olisi lyhyempi, niin sitten voisi käydä useamminkin Intiassa. Vaatteet muuten laitettiin lauantai iltana pesuun, jotta niistä saa Intian hajun ja ötökät pois.

Ruoka kotona maistuu ihan kummalliselta kun on tottunut kahden viikon aikana siihen tuliseen ruokaan, mitä Intiassa oli tarjolla. Unirytmi toivottavasti korjaantuu nopeasti, koska kotona oloon jää vain yksi vuorokausi aikaa.

Comments are closed.

By continuing to use the site, you agree to the use of cookies. - - - - - - Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeet.
more information

The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.
- - - - - -
Tällä sivulla käytetään evästeitä sivuston paremman toiminnan takaamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä tai napsauttamalla "Accept" hyväksyt sivuston evästeet.

Close